Palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma

Palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelmasta on säädetty kattavasti sosiaalihuoltolain sosiaalihuollon toteuttamista koskevassa 4 luvussa. Sosiaalihuoltolakiin on viitattu vammaispalvelulain omassa palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelmaa koskevassa 4 §:ssä. 

Kun hyvinvointialueen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on huolehdittava, että henkilön kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi. Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Palvelutarpeen arviointi on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Vammaispalvelulaissa tarkoitettua vammaista henkilöä koskevan erityissääntelyn perusteella arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä. Tämä lasketaan siitä, kun asiakas, asiakkaan omainen tai läheinen tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan hyvinvointialueen viranomaiseen palvelujen saamiseksi. 

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arviointi on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireilletulosta ja arvioinnin on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireilletulosta. 

Asiakassuunnitelman laatiminen 

Vammaispalveluja tarvitseville henkilöille tulee laatia asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelma vastaa jatkossa vanhan vammaispalvelulain mukaista palvelusuunnitelmaa sekä kehitysvammalain mukaista erityishuolto-ohjelmaa. Tarvetta useammalle eri suunnitelmalle ei enää ole. Uusia erityishuolto-ohjelmia ei laadita. Uuteen asiakassuunnitelmaan sisältyy vammaispalvelulain mukaisten palveluiden lisäksi myös mahdolliset sosiaalihuoltolain ja tarvittaessa muiden lakien perusteella toteutettavat palvelut. 

Asiakassuunnitelma sisältää asiakkaan palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa: 

1) asiakkaan arvion ja ammatillisen arvion tuen tarpeesta; 

2) asiakkaan arvion ja ammatillisen arvion tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä; 

3) omatyöntekijän tai muun asiakkaan palveluista vastaavan työntekijän arvion asiakkaan terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömistä sosiaalipalveluista sekä niiden alkamisajankohdasta ja kestosta; 

4) tiedot siitä, kuinka usein asiakas ja omatyöntekijä tai muu asiakkaan palveluista vastaava työntekijä tulevat tapaamaan; 

5) asiakkaan ja työntekijän arvion asiakkaan vahvuuksista ja voimavaroista; 

6) asiakkaan ja työntekijän yhdessä asettamat tavoitteet, joihin sosiaalihuollon avulla pyritään; 

7) arvion asiakkuuden kestosta; 

8) tiedot eri alojen yhteistyötahoista, jotka osallistuvat asiakkaan tarpeisiin vastaamiseen, ja vastuiden jakautumisesta niiden kesken; 

9) suunnitelman toteutumisen seurantaa, tavoitteiden saavuttamista ja tarpeiden uudelleenarviointia koskevat tiedot; 

10) selvityksen asiakkaan elämäntilanteen ja toimintaympäristön vaikutuksesta toimintakykyyn; 

11) asiakkaan ehdotuksen sellaisesta palveluiden tuottamis- ja toteuttamistavasta, jolla voidaan parhaiten vastata hänen tarpeisiinsa. 

Poikkeuksellisesti sosiaalihuollossa on mahdollista tehdä päätös yksittäisestä palvelusta pelkästään palveluarvioinnin perusteella ilman asiakassuunnitelmaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että se on asiakkaan edun mukaista. Tällä tavalla on sallittua toimia, jos vammainen henkilö asiakasprosessin ollessa muilta osin vielä kesken hakee jotakin sellaista palvelua, jonka osalta päätöksen tekeminen onnistuu. Muutoin lähtökohtana on, että palvelutarpeen arvioinnin tulee tapahtua kokonaisuutena yksittäisten palveluiden sijaan. Erityisen tärkeää se on silloin, kun vammaisella henkilöllä on vaativia ja monialaisia avun ja tuen tarpeita. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti siihen, että vammaisen lapsen ja nuoren palvelut toteutuvat heidän yksilöllisen tarpeensa ja etunsa mukaisina. Palvelutarpeen arvioinnissa ja asiakassuunnitelmaa tehtäessä viranomainen selvittää henkilön toimintarajoitteesta ja toimintaympäristöstä johtuvat yksilölliset avun ja tuen tarpeet. 

Sosiaalihuollon ammattilaisen on lisäksi tarvittaessa hyödynnettävä muiden hallinnonalojen asiantuntemusta, kuten esimerkiksi psykologian, lääketieteen ja opetusalan asiantuntijoita. Tämä liittyy tarpeen vaatiessa velvollisuuteen tehdä monialaista yhteistyötä. Palvelutarpeen arvioimiseksi, päätösten tekemiseksi ja sosiaalihuollon toteuttamiseksi toimenpiteestä vastaavan sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytettävissä on henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi ja riittävän monipuolista asiantuntemusta ja osaamista. Yhteensovitus asiakkaan muiden mahdollisten palveluiden kanssa on tehtävä aina, kun se on tarpeen asiakkaan edun mukaisen palvelukokonaisuuden kokoamiseksi. 

Asiakkaan hyvä tietää, että asiakassuunnitelma ei vielä luo oikeutta palveluihin. Oikeudesta palveluun tehdään erillinen päätös. Tästä huolimatta asiakassuunnitelmalla on merkittävä asema asiakkaan oikeusturvan näkökulmasta. Päätös pitää perustella, jos asiakassuunnitelmaan kirjatusta sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta poiketaan. Perusteltu syy voi olla muun muassa asiakkaan avun tarpeen muuttuminen sen jälkeen, kun asiakassuunnitelma on tehty. Vammaisen henkilön palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelman tekemisestä vastaa aina sosiaalihuollon virkasuhteessa oleva ammattihenkilö. 

Viranomaisen pitää päätöksenteossa ja palvelutarpeen arvioinnissa ottaa huomioon muun muassa yhdenvertaisuuslain 5 §:n vaatimukset yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuudesta, 9 §:n mukainen positiivinen erityiskohtelu sekä 15 §:n velvoite tehdä kohtuullisia mukautuksia. 

Itsemääräämisoikeuden huomiointi asiakassuunnitelmassa 

Jos vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä, ne on kirjattava asiakassuunnitelmaan. Tämä on erityisen tärkeää kehitysvammaisten henkilöiden ja vastaavaa tukea tarvitsevien kohdalla. Lain perusteluiden mukaan tarkoituksena on jatkaa kehitysvammalain aikana muodostuneita käytänteitä. Tällaisia kirjattavia toimia ovat kehitysvammalain mukaan olleet: 

• toimenpiteet henkilön itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi ja edistämiseksi sekä itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi;  

• kohtuulliset mukautukset henkilön täysimääräisen osallistumisen ja osallisuuden turvaamiseksi;  

• henkilön käyttämät kommunikaatiomenetelmät;  

• keinot, joilla henkilön palvelut toteutetaan ensisijaisesti ilman rajoitustoimenpiteitä; 

•  rajoitustoimenpiteet, joita henkilön erityishuollossa arvioidaan jouduttavan käyttämään.

Omatyöntekijä ja läheisverkoston kartoittaminen 

Sosiaalihuollon asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä. Omatyöntekijällä on kokonaisvastuu asiakkaan tilanteesta ja hän toimii koordinoivana tahona. Työntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai muun erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevän työntekijän on oltava sosiaalityöntekijä ja tehtävä on hoidettava virkasuhteessa. 

Läheisverkoston kartoittamisella tarkoitetaan sen selvittämistä, miten omaiset tai muut asiakkaalle läheiset henkilöt osallistuvat asiakkaan tukemiseen. Läheisverkoston kartoittaminen toteutetaan palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä tai tarvittaessa muulloin asiakkuuden aikana. Kartoittamisen voi tehdä ilman asiakkaan suostumusta vain, jos: 

1) asiakas on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään ja turvallisuudestaan ja tieto on välttämätön palvelutarpeen selvittämiseksi; tai 

2) tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi. 

Kartoittamisen yhteydessä selvitetään tarvittaessa omaisten ja läheisten mahdollinen tuen tarve.